Tuonen_korppi

Kalkkilouhoksesta löytyy irtonainen käsivarsi, joten johtolangat ovat yhden käden sormista laskettavissa. Näistä lähtökohdista starttaa Rönnbackan uusin trilleri.
Rölli pistää Hautalehdolle ja hänen tiimilleen jälleen tiukkaa pähkinää purtavaksi. Rönnbacka on kiilannut Hautalehto-sarjallaan suoraan suomalaisen dekkarimaiseman etualalle ja meno jatkuu vahvana kirjasta toiseen. Mun suosikki.

”Hyvä työmies pärjää aina. Ja huono nainen. Mutta kaksinkertainen kirjanpito ja yksinkertainen kirjanpitäjä on kaikkein paras.”

Sivuja 248

Myrkky

Tarinoilla on aina kaksi puolta. Tässä kirjassa tuodaan puolustuksen näkemyksiä esiin. Jos edes osa tämän kirjan väittämistä pitää paikkansa, niin ei ole kyllä suomalaisessa esitutkinnassa ja oikeuskäytännössä paljon hurraamista.

Luin aiemmin Keisari Aarnio -kirjan, joka oli asenteellinen teos Aarnion syyllisyyteen. Tämä tosin johtunee kirjoittajista – en kuitenkaan sitä silloin lukiessa tiennyt. Ihan pelkästään lukemisen kannalta Myrkky on paljon ”viihdyttävämpää” ajanvietettä.

Keisari Aarniossa Aarnio todettiin syylliseksi, kuten teki myös käräjäoikeus. Hovia istutaan kuitenkin vasta nyt. On huomioitava, että ns. ”savuavaa asetta” ei ole – ei sellaista, joka suoraan osoittaisi Aarnion syyllisyyden. On ”Saara”, jonka uskottavuus on kaikesta päätellen hyvin kyseenalainen. Sitten on paljon ”tolppatietoja”, joiden pohjalta voidaan kyllä päätellä erilaisia skenaarioita, mutta ei niistä voida aukottomasti todistaa mitään. Sekava tapaus. Tulipa hovista mitä tahansa, niin totuutta tästä asiasta tuskin koskaan saadaan tietää. Näinhän jo kävi Auerinkin tapauksessa.

”En olisi voinut koskaan uskoa, että asiat voivat mennä niin pitkälle ja pieleen, että tietolähteet paljastetaan valtamediassa ja lopulta käräjäoikeuden päätöksessä. Se on nyt totta ja tietolähdeverkosto Helsingissä on poispilattu ikiajoiksi ja aiheutettu korjaamatonta vahinkoa koko poliisin tiedustelutoiminnalle.” – Jari Aarnio

”Kun ylemmät tahot sekaantuvat esitutkintaan, valvova elementti ja kontrolli unohtuvat. Tullaan tilanteeseen, jossa tutkiva viranomainen valvoo itseään.”

Sivuja 341

Kannibaalien_keittokirja

JP ”Iloinen veijari” Koskinen – tämä kirjallisuuden moniottelija ja renessanssimies on pistänyt keittäen melko maukkaan padan. En oikein tiennyt mitä odottaa. Alussa mixed feelings; tällaistako tää on koko kirja. Mutta ei – siitä kehkeytyi varsin murea trilleri kaikilla mausteilla. Liha on lihaa.

Sivuja 251

Pirunsaari

Tapani Bagge – tämä kirjallisuuden Kari Peitsamo on pistänyt jälleen uuden ja tavoilleen uskollisesti erittäin hyvän kirjan ulos. Kari Peitsamon jokainen levy ei ehkä ole ollut timanttia, joten siinä mielessä vertaus Peitsamoon hiukan ontuu. Toisaalta Peitsamolla ei ole vielä lähellekään sataa pitkäsoittoa, kun taas Bagge menee jo toisella sadalla.
Pirunsaari on Elviira Noir -sarjan toinen osa. Ja kun Tapani Bagge kirjoittaa, kuten opettaa, voi vain sanoa lukevansa mielikseen.

Kirja etenee kahdessa eri tapauksessa: Elviiran kaupungissa ja Pirunsaaressa. Saaressa etenevä tapaus tuo mieleen tunnelmia Key Largo -elokuvasta ja Hercule Poirotista.
Erittäin ryhdikäs dekkari.
Elviira Noir -sarjaan tulee vielä ainakin yksi osa. Sitä odotellessa Bagge ehtii varmaan julkaisemaan jo muutaman muunkin kirjan ja ehkäpä vielä muuttaa mielensä ja kirjoittaa lisää jatkoa tällekin sarjalle.

Sivuja 277

Kakolan_kalpea

Uusi Vares laittaa kesän käyntiin. Kirjan nimi viittaa olutmerkkiin, joka ilmestyy Vareksen suosiman ravintola Uuden Apteekin hanarivistöön. Ja oluttahan tässä kirjassa siemaillaan siihen tahtiin, että alkaa jo itsellekin maistua. Omasta mielestäni tämä oli jopa parempi kuin pari aiempaa Vares -kirjaa. Ei mene pahasti vikaan, jos tämän lukee.

Vares toimii aina – oluella tai ilman.

Sivuja 422

Vakaasti_harkiten

Kun Suomen dekkarikirjallisuuden A-sarjasta tulee uutta materiaalia ulos, niin ei silloin enää liitytä mihinkään varausjonoon, vaan tilataan tuotteet ennakkoon.

Seppo Jokisen uutuus lähtee liikkeelle, kun uimarannalta löytyy mies naskali niskassa. Nopeasti sitten löytyykin oletettu epäilty. Lukijalle tämä epäilty tosin jo tuli selväksi ennen komisario Koskista. Tilanne kuitenkin mutkistuu ja Koskisen kesälomakin saa lopun kesken kaiken. Onko telkien takana sittenkin väärä mies?

Perusvarmaa laatukamaa, joka ei petä lukijaansa. Tykkäsin tästä jopa enemmän kuin Jokisen edellisestä Rahtarista.

Yksi epäkohta kirjassa kuitenkin on: vankilan kuntosalilla käytetyt painot ovat kovasti alimitoitetut liikkeisiin nähden 🙂

“Myrtsi keräsi kokoon kaikki ihmisen rippeet mitä hänestä enää jäljellä oli. Hän hidasti askeltaan, heilautti ystävällisesti kättään ja pakotti suustaan kaksi lausetta. Umpivalheita kumpikin.”

Sivuja 365

Voittoja_ja_valheita

“Armstrong oli avaintekijä “hienostuneimmassa, ammattimaisimmassa ja menestyksekkäimmässä dopingohjelmassa, jonka urheilumaailma oli koskaan nähnyt””.

Tyler Hamilton kertoo kirjassa dopingin käytöstä ammattipyöräilyssä. Hän oli Lance Armstrongin apukuljettaja ja kirjassa avataan siksi myös paljon Lancen touhuja ja hänen seitsemän Tourin voitoistaan.

Ammattipyöräily on maailman kovin urheilulaji ja siellä, jos missä, on aineita käytetty aina ja varmasti käytetään edelleen. Aluksi UCI ei edes rangaissut kuljettajia, vaikka jotkut jäivät kiinni. Lance Armstrongkin kärähti, mutta asiat haudattiin:
“Vuonna 1999 Lancen annettua positiivisen kortisonitestin asia hoidettiin hiljaisesti Tourin virkailijoiden kanssa ja ratkaistiin lääkereseptillä. Vuonna 2001, kun Lance antoi epäilyttävän EPO-testin Sveitsin ympäriajossa, kävi samoin. Hän tapasi laboratorion väkeä ja kaikki lakaistiin maton alle. Lance käytti järjestelmää – helkutti, Lancehan  oli järjestelmä”.

Melkoista agenttitouhua tuo douppaaminen. Lääkärin kanssa tapaamisia hotelleissa, prepaid-kännykät yhteydenpitoon ja salanimiä. Tour de Francen välipäivinä tehdään aina tarvittavia hoitoja, esim. veritankkauksia ennalta sovituissa matalan profiilin hotelleissa. Tätä kaikkea pystyi tekemään ja silti antamaan testeissä puhtaat tulokset.

Itse seurasin ammattipyöräilyä ja varsinkin Touria melko aktiivisesti juuri tuohon aikaan kun Hamilton ja Armstrong ajoivat huipulla. Siksi kirjassa vilisee ennestään tuttuja nimiä kosolti. Vaikka ei olisi kiinnostunut ammattipyöräilystä, niin tämä on silti erittäin valaiseva kirja huippu-urheilun maailmasta. Suosittelen varauksetta.

Kirjasta voisi ottaa useita lainauksia, mutta tässä muutama:

”Tavaratilassa oli niin iso varasto suoritusta parantavia aineita, että siitä olisi riittänyt useamman apteekin tarpeisiin. Tulliviranomaiset löysivät 234 annosta EPO:a, 82 ampullia kasvuhormonia, 160 kapselia testosteronia ja niin edespäin. Muistan miten minuun teki vaikutuksen, että heillä oli mukanaan hepatiittirokotteita – melko ajattelevaista, kun ottaa huomioon, miten monta ruisketta ajajat saivat”.

“Katsellessani Lancea Tourissa en voinut olla miettimättä, mitä metodeja hän käytti nyt. Tiesin jo aika paljon – arvelin, että kyseessä oli yhdistelmä veritankkausta ja EPO:a mikroannostuksina. Mutta se ei selittänyt kaikkea. Se ei selittänyt Lancen valtavaa kehitystä joka heinäkuussa. Sama toistui joka vuosi. Kuukausi ennen Touria Lance oli melko tavallisella tasollaan. Sitten kahden tai kolmen viikon kuluessa hän siirtyi toiseen sarjaan 3 tai 4 prosenttia vahvempana. Vuoden 2002 Tourissa hänen ylivoimaisuutensa oli melkein hävettävää.”

“Tuntui hyvältä: ponnistin itseni äärirajoille ja pysyttelin siellä, sitten ponnistin vähän lisää.”

“Voittoaika Alpe d´Huezissa vuoden 2011 Tourissa oli 41,21, vuonna 2001 sellaisella ajalla olisi ollut 40:s.”

Sivuja 337

JP_ Maaliskuu

Maaliskuun mustat varjot on Murhan vuosi -sarjan kolmas kirja, niin kuin nimestäkin voi päätellä. Nyt liikutaan turkistarhauksen ja eläinaktivistien alueella. Kirjassa pienessä cameo-roolissa piipahtaa myös Hämeenlinnalainen alamaailman kirjuri Tapani Bagge. Samalla kolmannessa osassa ratkaistaan jo Bodom-järven surmat.

Takuuvarmaa Hämeenlinna Noir -dekkaria.

Hämeenlinnaan sijoitettu yksityisetsiväsarja tuntuu muutenkin varsin hauskalta, josta ainakin itse pidän kovasti. Sivujuonena olevat päähenkilöiden suvun juonikuviot alkavat kiinnostamaan koko ajan enemmän.

Kyseiset kolme ensimmäistä kirjaa ilmestyivät puolen vuoden välein. Huhtikuuta kuitenkin joudutaan odottamaan ensi vuoden huhtikuulle, jonka jälkeenkin sarja etenee vuosi/kirja vauhdilla. Odottavan aika on taas pitkä. Alamaailmassa tosin supistaan, että seuraavat osat olisivat sivumäärältään tuhdimpia ja viimeiset kolme osaa jopa ruotsalaiskokoa, eli 500+ sivuista mättöö. Ja tämähän kelpaa meille.

Tämä on kirjasarja, joka pitää kerätä omaan hyllyyn – eikä vaan lainatietoihin. Vaikka nykyään e-kirjan lukijat saavat uutuudet ensimmäisinä käsiinsä, niin minä en alkuperäisestä kirjaformaatista luovu.

“Konjakkipullo oli kirjahyllyssä Dostojevskin ja Pasternakin välissä. Kirjoissa oli pölyä, pullossa ei.”

sivuja 240

lentava_lahto

Juoksu ei ole päälajini. Satunnaiset juoksulenkit ovat alkaneet silti puuduttamaan; aina se sama lenkki, samalla vauhdilla. Ajattelin ottaa tänä vuonna edes pientä progressiota ja palauttelin mieleen juoksuharrastuksen perusteita – ihan kirjan kautta. Kaikkea ei tarvii opetella netistä, ettei mene liian monimutkaiseksi 🙂
Tässä kirjassa käydään läpi perusasioita, lähinnä aloittelevan juoksijan kannalta.

Ongelmani on päälaji eli kuntosali, jossa jalat on jo tuhottu erilaisilla laitteilla, ennen kuin pääsee edes lenkille. Näiden kahden lajin yhdistäminen vaatii vähän enemmän huomiota jalkojen palautumisen suhteen ja käytännössä jompaa kumpaa lajia pitää priorisoida, koska molempia ei voi tehdä samaan aikaan täysillä. Tähän dilemmaan tämä kirja tosin ei tuo ratkaisua, vaan saan keksiä sen onneksi ihan itse.

Joka vuosi minulle käy niin, että juokseminen loppuu kesäloman jälkeen ja alkaa uudestaan talvella, kun on huonot ja kylmät säät. Kevättä kohden sää ja kunto paranee, niin juoksukin tuntuu helpolta ja hauskalta… sikäli, kun se nyt koskaan on helppoa tai hauskaa – ainakaan tällaiselle kompuralle.

Sivuja 162

erikoisjoukot

Kirjoittaja Markku Salomaa on valtiotieteen tohtori ja Euroopan sotahistorian dosentti.
Kirjassa käydään läpi eri maiden erikoisjoukkojen tilannetta ja toimintaa. Mukana paljon esimerkkejä historiallisista operaatioista.
Kirja on täynnä nippelitietoa miesvahvuuksista, laitteista ja aseista. Tiesittekö muuten, että Venäjän erikoisjoukoilla on käytössä digitaalisia Barer-satelliittilähetin-vastaanottimia, jotka tunnetaan merkillä R-438 ja laitteen lähetystaajuusalue on 5 859,75-5 860,25 MHz ja vastaanottotaajuusalue 3 634,75-3 625,25 MHz. Yhteysväli voi olla 3000 km ja lähetysteho on 25 W. No nyt sitten tiedätte.

Mukana on myös esittelyä maailman geopoliittisesta tilanteesta, joka ainakin minua kiinnosti kovasti.

sivuja 239