Tuonen_korppi

Kalkkilouhoksesta löytyy irtonainen käsivarsi, joten johtolangat ovat yhden käden sormista laskettavissa. Näistä lähtökohdista starttaa Rönnbackan uusin trilleri.
Rölli pistää Hautalehdolle ja hänen tiimilleen jälleen tiukkaa pähkinää purtavaksi. Rönnbacka on kiilannut Hautalehto-sarjallaan suoraan suomalaisen dekkarimaiseman etualalle ja meno jatkuu vahvana kirjasta toiseen. Mun suosikki.

”Hyvä työmies pärjää aina. Ja huono nainen. Mutta kaksinkertainen kirjanpito ja yksinkertainen kirjanpitäjä on kaikkein paras.”

Sivuja 248

Pirunsaari

Tapani Bagge – tämä kirjallisuuden Kari Peitsamo on pistänyt jälleen uuden ja tavoilleen uskollisesti erittäin hyvän kirjan ulos. Kari Peitsamon jokainen levy ei ehkä ole ollut timanttia, joten siinä mielessä vertaus Peitsamoon hiukan ontuu. Toisaalta Peitsamolla ei ole vielä lähellekään sataa pitkäsoittoa, kun taas Bagge menee jo toisella sadalla.
Pirunsaari on Elviira Noir -sarjan toinen osa. Ja kun Tapani Bagge kirjoittaa, kuten opettaa, voi vain sanoa lukevansa mielikseen.

Kirja etenee kahdessa eri tapauksessa: Elviiran kaupungissa ja Pirunsaaressa. Saaressa etenevä tapaus tuo mieleen tunnelmia Key Largo -elokuvasta ja Hercule Poirotista.
Erittäin ryhdikäs dekkari.
Elviira Noir -sarjaan tulee vielä ainakin yksi osa. Sitä odotellessa Bagge ehtii varmaan julkaisemaan jo muutaman muunkin kirjan ja ehkäpä vielä muuttaa mielensä ja kirjoittaa lisää jatkoa tällekin sarjalle.

Sivuja 277

Jano

Tämä oli ensimmäinen Harry Hole -romaani, jonka luin. Itseasiassa ensimmäinen Nesbø, jonka olen lukenut. Näin ollen ei ollut mitään aiempaa vertailupohjaa.

Eikä se ihan yllätyksenä tullut, että tämähän oli vallan mainiota dekkarikamaa. Ehkä lopun mahtipointisuus oli vähän enemmän Hollywoodia kuin Osloa. Pieni cliffhangerikin sinne loppuun piti vielä jättää, ikään kuin en olisi jo muutenkin ollut vakuuttunut, että seuraava osa lähtee heti hankintaan, jos ja kun sellainen joskus tulee.

Sivuja 534

Hammurabin_enkelit

Tätä kirjaahan on jo kilvan kehuttu eri puolilla, niin pitihän se lukea tässä uutta Remestä ja Soininvaaraa odotellessa. Hyvää settiä edellisten vanavedessä ja jatkoa on jo tulossa. Niin ja irtosihan tällä Suomen dekkariseuran vuoden esikoisdekkari -kunniakirjakin.

Sivuja 414

Kakolan_kalpea

Uusi Vares laittaa kesän käyntiin. Kirjan nimi viittaa olutmerkkiin, joka ilmestyy Vareksen suosiman ravintola Uuden Apteekin hanarivistöön. Ja oluttahan tässä kirjassa siemaillaan siihen tahtiin, että alkaa jo itsellekin maistua. Omasta mielestäni tämä oli jopa parempi kuin pari aiempaa Vares -kirjaa. Ei mene pahasti vikaan, jos tämän lukee.

Vares toimii aina – oluella tai ilman.

Sivuja 422

Undertaker

Tätä kirjaa on kehuttu jo niin monessa paikassa, ettei mulla ole siihen enää mitään lisättävää. Kirjasarjan ensimmäinen osa. Tarina jatkuu seuraavassa kirjassa eli yksittäinen kirja ei ole oma kokonaisuus.

Jos tykkää lukea suomalaisia dekkareita, niin riittää, kun seuraa mitä CrimeTime- kustannus julkaisee. Tuntuu, että sieltä tulee timanttia koko ajan.

sivuja 335

Kilpimies

Kilpimies on jatkoa Tammisen edelliselle Pasilan mies -kirjalle, jossa löyhästi ollaan Jari Aarnion tapauksen tunnelmissa. Tässä uudessa kirjassa ”Aarnio” eli Jouko Aro odottaa tuomiota vapaalla, eikä ole varsinaisesti mukana tapahtumissa.

Jo Pasilan miehessä hiukan vierastutti kerrontatyyli ja sama jatkuu Kilpimiehessä. Jotenkin lukija jää vähän irralleen tarinasta, kun tietoa ja dataa on niin paljon. Enemmänkin kyseessä on eräänlainen reportaasi tapahtumista.

Tapani Bagge ohjeistaa: ”Kun yksityiskohdat pitävät paikkansa, kokonaisuuden voi valehdella..” Tässä kirjassa yksityiskohtia on niin paljon, että kokonaisuus hukkuu niihin.

sivuja 246

Vakaasti_harkiten

Kun Suomen dekkarikirjallisuuden A-sarjasta tulee uutta materiaalia ulos, niin ei silloin enää liitytä mihinkään varausjonoon, vaan tilataan tuotteet ennakkoon.

Seppo Jokisen uutuus lähtee liikkeelle, kun uimarannalta löytyy mies naskali niskassa. Nopeasti sitten löytyykin oletettu epäilty. Lukijalle tämä epäilty tosin jo tuli selväksi ennen komisario Koskista. Tilanne kuitenkin mutkistuu ja Koskisen kesälomakin saa lopun kesken kaiken. Onko telkien takana sittenkin väärä mies?

Perusvarmaa laatukamaa, joka ei petä lukijaansa. Tykkäsin tästä jopa enemmän kuin Jokisen edellisestä Rahtarista.

Yksi epäkohta kirjassa kuitenkin on: vankilan kuntosalilla käytetyt painot ovat kovasti alimitoitetut liikkeisiin nähden 🙂

“Myrtsi keräsi kokoon kaikki ihmisen rippeet mitä hänestä enää jäljellä oli. Hän hidasti askeltaan, heilautti ystävällisesti kättään ja pakotti suustaan kaksi lausetta. Umpivalheita kumpikin.”

Sivuja 365

JP_ Maaliskuu

Maaliskuun mustat varjot on Murhan vuosi -sarjan kolmas kirja, niin kuin nimestäkin voi päätellä. Nyt liikutaan turkistarhauksen ja eläinaktivistien alueella. Kirjassa pienessä cameo-roolissa piipahtaa myös Hämeenlinnalainen alamaailman kirjuri Tapani Bagge. Samalla kolmannessa osassa ratkaistaan jo Bodom-järven surmat.

Takuuvarmaa Hämeenlinna Noir -dekkaria.

Hämeenlinnaan sijoitettu yksityisetsiväsarja tuntuu muutenkin varsin hauskalta, josta ainakin itse pidän kovasti. Sivujuonena olevat päähenkilöiden suvun juonikuviot alkavat kiinnostamaan koko ajan enemmän.

Kyseiset kolme ensimmäistä kirjaa ilmestyivät puolen vuoden välein. Huhtikuuta kuitenkin joudutaan odottamaan ensi vuoden huhtikuulle, jonka jälkeenkin sarja etenee vuosi/kirja vauhdilla. Odottavan aika on taas pitkä. Alamaailmassa tosin supistaan, että seuraavat osat olisivat sivumäärältään tuhdimpia ja viimeiset kolme osaa jopa ruotsalaiskokoa, eli 500+ sivuista mättöö. Ja tämähän kelpaa meille.

Tämä on kirjasarja, joka pitää kerätä omaan hyllyyn – eikä vaan lainatietoihin. Vaikka nykyään e-kirjan lukijat saavat uutuudet ensimmäisinä käsiinsä, niin minä en alkuperäisestä kirjaformaatista luovu.

“Konjakkipullo oli kirjahyllyssä Dostojevskin ja Pasternakin välissä. Kirjoissa oli pölyä, pullossa ei.”

sivuja 240