The Supermen, Charles J. Murray

The_Supermen

Ensimmäiset ”kovalevyt” kehitettiin 1947 ja ne olivat pesukoneen kokoisia magneettirumpuja, joiden pyörimisnopeus oli 9 min/kierros. Ne tallensivat 10 bittiä/s, mutta niiden tekniikka oli periaatteessa samaa kuin nykyisin. Nykyaikaisen palvelimen kovalevy rallattaa sen 15.000 kierrosta/min, jos sitä ei ole jo korvattu ssd:llä.

Supertietokoneiden historia on mielenkiintoista (ainakin minun mielestä) ja siihen liittyy erottamattomana osana Seymour Cray, joka oli tekemässä kovimpia koneita 50-luvun alusta aina 90-luvulle. Supertietokoneet oli kovassa käytössä kylmän sodan aikana eikä niitä saanut aluksi edes myydä ”vihollisvaltioille”, koska ne mahdollistivat ydinaseen kehittelyä.

Ensin Cray työskenteli ERA:ssa ja sen jälkeen hän oli luomassa Control Datalla koneita, CDC 1604 ja CDC 6600. Control Data oli aikoinaan todella iso tekijä, mutta sittemmin se on painunut unohduksiin. Pienenä kuriositeettina voisi mainita, että  ensimmäisessä Die Hard -elokuvassa on konehuoneessa Control Datan -laitteita.

Sen jälkeen Cray perusti oman Cray Research -yrityksen, josta valmistui legendaariset Cray-1 ja Cray-2 -koneet, jossa jälkimmäisessä oli nestejäähdytys. Craylla työskenteli myös guru Steve Chan, joka suunnitteli MP-sarjaa. Chen lähti, kun MP-sarja lakkautettiin ja perusti oman Supercomputer Systems Incorporated -yrityksen IBM:n tuella. Sen piti valmistaa SS-1 -kone, mutta firma meni konkurssiin ennen sen valmistumista 1993.

Seymour Cray puolestaan lähti omasta firmastaan ja perusti Cray Computer Corporation´n jatkamaan Cray-3 -koneen kehitystä, kun emofirmassa loppuivat rahat. Cray-3 oli lopulta kuitenkin floppi, koska sen kehitys oli vienyt liikaa rahaa ja aikaa. Kun kone lopulta valmistui, sitä toimitettiin vain yksi kappale  – ja sekin oli enemmän ja vähemmän prototyyppi. Samaan aikaan alkoivat yleistyä ns. nykyaikaiset supertietoneet, joissa tehot revittiin isosta määrästä pieniä prosessoreita eikä enää massiivisia isoja keskusyksiköitä tarvittu. CCC meni lopulta konkurssiin 1995.

Apple käytti aikoinaan Crayn supertietokonetta suunnitellessaan uutta Macintoshia. Seymour Cray taas käytti Applen-laitteita suunnitellessaan Cray-3 konetta.

Seymour Cray perusti vielä 1996 SRC Computers -firman rakentamaan uutta nykyaikaista rinnakkaisiin mikroprosessoreihin perustuvaa superkonetta, johon oli suunnitteilla 512 Intel-prosessori.

Cray kutenkin kuoli 5.10.1996 auto-onnettomuudessa. Useamman yrityskaupan jälkeen Crayn supertietokoneet toimivat edelleen.  TOP500-listalla (marraskuu 2017) – jossa listataan maailman nopeimmat tietokoneet – Crayn XC50 (Piz Daint) on sijalla 3. Ja mitä linuxiin tulee, niin sehän pyörii näissäkin koneissa.

Kirja on vuodelta 1997.

Sivuja 220

 

Just for fun, Linus Torvalds & David Diamond

Just_for_fun

Kirja on julkaistu vuonna 2001. Hankin sen heti tuoreeltaan. Linuxin tarinahan on varmasti kaikille aiheesta kiinnostuneille tuttu. Jos tietokoneet ei kiinnosta, niin tuskin tämäkään tarina. Linux on vuoden 2001 jälkeen vallannut aseman lähes kaikkialla, paitsi työpöydillä. Kirjassaan Linus itse tosin maalaili:
”Eikä elämäni tarkoitus ollut desktop-markkinoiden valtaaminen. (Niinhän tulee väistämättä käymään, mutta se ei ikänä ole ollut päämääräni).”
Maailma oli aika erilainen vuonna 2000, kun kirja on kirjoitettu. Linux oli kova juttu. Nokia myös. Apple taas ei siinä kohtaa ollut oikein mikään juttu. Nyt on toisin.

slack305b35d

redhat515b25d

Itse tutustuin ensimmäisen kerran Linuxiin Slackware 3.0 versiolla (Kernel 1.2.13) vuonna 1996. Sen jälkeen on tullut kikkailtua Linuxilla enemmän ja vähemmän… viime aikoina vähemmän. Mutta nyt vaihteeksi innostuin. Ja pitihän tämä lukea uudestaan.

Linus ei turhia kainostele:
”Löysin ohjelmavirheen, koska kirjoittamani ohjelma ei toiminut. Kirjoittamani koodi on aina virheetöntä. Siksi tiesin, että virheen täytyi olla jossakin muualla.”

Sivuja 279

 

Salajuoni, Luke Harding

Salajuoni

Tämä kirja on kuin lukisi kansainvälistä vakoojaromaania. Sillä erotuksella, että kyseessä ei ole romaani vaan tietokirja. Toki kirjassa on vahvistamatontakin tietoa ja puhdasta arvailua, mutta harvinaisen kovaa kamaa siitäkin huolimatta. Tutkimukset asian ympärillä siis jatkuvat ja saa nähdä kuinka pitkälle niissä päästään. Watergate on tämän rinnalla varsin kevyt tapaus – jos siis kirjassa esitetty pitää edes vähänkään paikkansa.

”Varsinaisella totuudella ei ollut merkitystä. Merkitystä oli vain Kremlin ”suvereenilla” versiolla totuudesta.”

”..hamiltonilainen (Alexander Hamilton) katsontakanta perustui faktoihin, hyväksyi nöyrästi asioiden monitahoisuuden ja kunnioitti todisteita. Yksikään näistä ajatuksista ei pätenyt Trumpin Valkoiseen taloon.”

”Trumpia kiinnostaa ensisijaisesti pitää huolta omista eduistaan. Ne eivät välttämättä käy yksiin maan edun kanssa.”

Sivuja 344

Vastustamaton, Adam Alter

Vastustamaton

”mikä tahansa kokemus voi olla addiktiivinen, jos se näyttää helpottavan psykologista stressiä”

Kirjan alaotsikko ”Miksi emme pysty lopettamaan tsekkaamista, scrollaamista, klikkaamista ja seuraamista” antoi ymmärtää, että kyseessä olisi enemmänkin sosiaalisen median koukuttavuuteen paneutuva teos, mutta pääasiassa kyse olikin yleisen tason käyttäytymisaddiktioista. En siis saanut tästä kirjasta vielä innostusta deletoida Facebook- ja Instagram-tilejä, vaikka olinkin siihen varautunut.

Aika kallis kirja pehmeäkantiseksi. Oikolukukin on tainnut jäädä tekemättä, kun oli niin paljon kielioppivirheitä.

Sivuja 253

Luetut kirjat 2017

Books2017

  1. Etsivä löytää, Stephen King
  2. Asemapaikka New York, Jouko Heikura
  3. Kun kukaan ei näe, Erkki Aurejärvi
  4. Paha kuu, Tapani Bagge
  5. Suomen omistaja, Pentti Kouri
  6. Trump, The Art of the Deal, Donald Trump and Tony Schwartz
  7. Erikoisjoukot iskevät ensimmäisinä, Markku Salomaa
  8. Lentävä lähtö, Jari Hemmilä
  9. Venäläinen vieras, Taavi Soininvaara
  10. Maaliskuun mustat varjot, JP Koskinen
  11. Voittoja ja valheita, Tyler Hamilton, Daniel Coyle
  12. Keisari Aarnio, Minna Passi, Susanna Reinboth
  13. Rahan ruhtinaat, Joris Luyendijk
  14. Kilpimies, J.K. Tamminen
  15. Udertaker – Kuolemantuomio, Marko Kilpi
  16. Kakolan kalpea, Reijo Mäki
  17. Syvälle haudattu, Jarkko Sipilä
  18. Hammurabin enkelit, Max Seeck
  19. Heroiinipäiväkirja, Nikki Sixx, Ian Gittins
  20. Kuohuvaa historiaa, Mika Rissanen, Juha Tahvanainen
  21. Guns N´ Roses – Viimeiset jättiläiset, Mick Wall
  22. Jano, Jo Nesbø
  23. Operaatio Kagaali, Ville Kaarnakari
  24. Pirunsaari, Tapani Bagge
  25. Kannibaalien keittokirja, JP Koskinen
  26. Myrkky, Jari Aarnio, Vepe Hämäläinen
  27. Mefiston kosketus, Max Seeck
  28. Vapauden risti, Ilkka Remes
  29. Tuonekan korppi, Christian Rönnbacka
  30. Rööperi, Harri Nykänen, Tom Sjöberg
  31. Rikoksen evankeliumi – Sovitus, Harri Nykänen
  32. Miksi syömisestä tuli niin hankalaa? Timo Kettunen
  33. Homo Deus, Yuval Noah Harari
  34. Discipline Equals Freedom: Field Manual, Jocko Willink

Discipline Equals Freedom: Field Manual, Jocko Willink

Field_Manual

Jocko Willink, ex Navy SEAL Komentajakapteeni, latelee itsestäänselvyyksiä isolla fontilla ja reilulla rivivälillä. Mutta jos vastaanotin on kunnossa, niin ainakin tietyin osin tämä on mitä mainioin fitness-opas, vaikka kyseessä ei olekaan pelkät kuntoiluvinkit.

Homman idea on itsekuri. Se ilmentyy esim. siinä, että joka aamu herätään klo 04:30 ja lähdetään treenaamaan. En nyt ota tota ehkä ihan noin kirjaimellisesti, mutta testattu on. Toimii. Itse tosin aloitin treenaamaan aamuisin jo kolme vuotta sitten, joten tämä sopii jo valmiiksi mulle, vaikken aiemmin nyt ihan noin aikasin ole ollutkaan liikkeellä.

Taistelulajien harrastaminen ei nappaa eikä myöskään paleo-ruokavalion ylistys. Eikä lopussa olevat liiat treeniohjeet, jotka olivat sekavaa crossfit-tyylistä häröilyä.

Silti pidin tästä varsin paljon. Ehkä siksi, että se vahvisti jotain jo itsellä käytössä olevia metodeja ja ajatuksia. Toisaalta sain uusia ideoita, joita olin jo ajatellut ottaa mukaan omaan ohjelmaan, mutta Jocko löi ne överiksi. Ja överi on parempi kuin vajari.

Don’t count on motivation.
Count on Discipline.

Sivuja 199.