Rööperi, Harri Nykänen, Tom Sjöberg

Rooperi

Alkuperäispainos Rööperistä julkaistiin vuonna 2005. Tässä nyt uusi päivitetty versio siitä. Mainiota lukemistoa ja viihdyttävää rikostelua. Allekirjoittanutkin on tainnut joskus piipahtaa King´s Kakadussa 🙂

”Ugi sanoi, että hoida sinä Olli psykologia, mä hoidan patologian.”

Sivuja 362

Tuonen korppi, Christian Rönnbacka

Tuonen_korppi

Kalkkilouhoksesta löytyy irtonainen käsivarsi, joten johtolangat ovat yhden käden sormista laskettavissa. Näistä lähtökohdista starttaa Rönnbackan uusin trilleri.
Rölli pistää Hautalehdolle ja hänen tiimilleen jälleen tiukkaa pähkinää purtavaksi. Rönnbacka on kiilannut Hautalehto-sarjallaan suoraan suomalaisen dekkarimaiseman etualalle ja meno jatkuu vahvana kirjasta toiseen. Mun suosikki.

”Hyvä työmies pärjää aina. Ja huono nainen. Mutta kaksinkertainen kirjanpito ja yksinkertainen kirjanpitäjä on kaikkein paras.”

Sivuja 248

Vapauden risti, Ilkka Remes

Vapauden_risti

Horna-sarjan päätösosa. Rullaa kuin Remes – koska tämä on Remes. Ei mitään lisättävää. Jos tykkää Remeksen kirjoista, ei tule pettymään.

Jälkisanoissa Remes pistää jo meidät odottamaan uutta kirjaa: ”Sijoittuu todelliseen Suomeen käsitellen aihepiiriä, josta virallinen Suomi haluaa vaieta.” Siis sitä odotellessa.

Sivuja 434

Mefiston kosketus, Max Seeck

Mefiston_kosketus

Max Seeckin toinen kirja jatkaa edellisen jalanjäljissä, mutta tavallaan omana tarinanaan, vaikka päähenkilöt ovatkin samat. Suosittelen silti vahvasti lukemaan edellisen kirjan pohjalle. Ja mikäs se on lukiessa, kun homma rullaa kuin remes ikään. Seeck lunasti paikkansa jännityksen huipulla heti esikoiskirjallaan, joten en vähempää odottanutkaan, kuin hyvin toimivaa tarinaa. En aio tämän perusteella muuttaa odotuksiani jatkonkaan suhteen.

Sivuja 349

Myrkky, Jari Aarnio, Vepe Hänninen

Myrkky

Tarinoilla on aina kaksi puolta. Tässä kirjassa tuodaan puolustuksen näkemyksiä esiin. Jos edes osa tämän kirjan väittämistä pitää paikkansa, niin ei ole kyllä suomalaisessa esitutkinnassa ja oikeuskäytännössä paljon hurraamista.

Luin aiemmin Keisari Aarnio -kirjan, joka oli asenteellinen teos Aarnion syyllisyyteen. Tämä tosin johtunee kirjoittajista – en kuitenkaan sitä silloin lukiessa tiennyt. Ihan pelkästään lukemisen kannalta Myrkky on paljon ”viihdyttävämpää” ajanvietettä.

Keisari Aarniossa Aarnio todettiin syylliseksi, kuten teki myös käräjäoikeus. Hovia istutaan kuitenkin vasta nyt. On huomioitava, että ns. ”savuavaa asetta” ei ole – ei sellaista, joka suoraan osoittaisi Aarnion syyllisyyden. On ”Saara”, jonka uskottavuus on kaikesta päätellen hyvin kyseenalainen. Sitten on paljon ”tolppatietoja”, joiden pohjalta voidaan kyllä päätellä erilaisia skenaarioita, mutta ei niistä voida aukottomasti todistaa mitään. Sekava tapaus. Tulipa hovista mitä tahansa, niin totuutta tästä asiasta tuskin koskaan saadaan tietää. Näinhän jo kävi Auerinkin tapauksessa.

”En olisi voinut koskaan uskoa, että asiat voivat mennä niin pitkälle ja pieleen, että tietolähteet paljastetaan valtamediassa ja lopulta käräjäoikeuden päätöksessä. Se on nyt totta ja tietolähdeverkosto Helsingissä on poispilattu ikiajoiksi ja aiheutettu korjaamatonta vahinkoa koko poliisin tiedustelutoiminnalle.” – Jari Aarnio

”Kun ylemmät tahot sekaantuvat esitutkintaan, valvova elementti ja kontrolli unohtuvat. Tullaan tilanteeseen, jossa tutkiva viranomainen valvoo itseään.”

Sivuja 341

Kannibaalien keittokirja, JP Koskinen

Kannibaalien_keittokirja

JP ”Iloinen veijari” Koskinen – tämä kirjallisuuden moniottelija ja renessanssimies on pistänyt keittäen melko maukkaan padan. En oikein tiennyt mitä odottaa. Alussa mixed feelings; tällaistako tää on koko kirja. Mutta ei – siitä kehkeytyi varsin murea trilleri kaikilla mausteilla. Liha on lihaa.

Sivuja 251