Kannibaalien keittokirja, JP Koskinen

Kannibaalien_keittokirja

JP ”Iloinen veijari” Koskinen – tämä kirjallisuuden moniottelija ja renessanssimies on pistänyt keittäen melko maukkaan padan. En oikein tiennyt mitä odottaa. Alussa mixed feelings; tällaistako tää on koko kirja. Mutta ei – siitä kehkeytyi varsin murea trilleri kaikilla mausteilla. Liha on lihaa.

Sivuja 251

Pirunsaari, Tapani Bagge

Pirunsaari

Tapani Bagge – tämä kirjallisuuden Kari Peitsamo on pistänyt jälleen uuden ja tavoilleen uskollisesti erittäin hyvän kirjan ulos. Kari Peitsamon jokainen levy ei ehkä ole ollut timanttia, joten siinä mielessä vertaus Peitsamoon hiukan ontuu. Toisaalta Peitsamolla ei ole vielä lähellekään sataa pitkäsoittoa, kun taas Bagge menee jo toisella sadalla.
Pirunsaari on Elviira Noir -sarjan toinen osa. Ja kun Tapani Bagge kirjoittaa, kuten opettaa, voi vain sanoa lukevansa mielikseen.

Kirja etenee kahdessa eri tapauksessa: Elviiran kaupungissa ja Pirunsaaressa. Saaressa etenevä tapaus tuo mieleen tunnelmia Key Largo -elokuvasta ja Hercule Poirotista.
Erittäin ryhdikäs dekkari.
Elviira Noir -sarjaan tulee vielä ainakin yksi osa. Sitä odotellessa Bagge ehtii varmaan julkaisemaan jo muutaman muunkin kirjan ja ehkäpä vielä muuttaa mielensä ja kirjoittaa lisää jatkoa tällekin sarjalle.

Sivuja 277

Operaatio Kagaali, Ville Kaarnakari

Operaatio_Kagaali.jpg

Kagaali oli ensimmäisellä sortokaudella Suomessa syntynyt vastarintajärjestö, joka vastusti venäläistoimia. Kirjan tapahtumut sijoittuvat vuoteen 1918 ja punaisten hallitsemaan Helsinkiin. Kaarnakarin kirjoissa sekoittuu hienosti fakta ja fiktio; historiallisten tapahtumien keskelle on kirjoitettu jännitysromaani. Ehdottomasti Suomi 100 -teeman timanttisinta tavaraa. Lukiessa piti usein käydä netissä tutkimassa kirjassa esiin nousseita aiheita ja paikkoja. Tuli samalla palautettua tarkemmin mieleen Suomen itsenäisyyden ja sitä seuranneen politiikan suunnan kriittiset ajat.

Sivuja 442

Jano, Jo Nesbø

Jano

Tämä oli ensimmäinen Harry Hole -romaani, jonka luin. Itseasiassa ensimmäinen Nesbø, jonka olen lukenut. Näin ollen ei ollut mitään aiempaa vertailupohjaa.

Eikä se ihan yllätyksenä tullut, että tämähän oli vallan mainiota dekkarikamaa. Ehkä lopun mahtipointisuus oli vähän enemmän Hollywoodia kuin Osloa. Pieni cliffhangerikin sinne loppuun piti vielä jättää, ikään kuin en olisi jo muutenkin ollut vakuuttunut, että seuraava osa lähtee heti hankintaan, jos ja kun sellainen joskus tulee.

Sivuja 534

Heroiinipäiväkirja, Nikki Sixx, Ian Gittins

HeroinDiaries

Tämä kirja tuli luettua jo heti vuonna 2008, koska kuulun kohderyhmään – siis musiikilliseen kohderyhmään. Nyt tuli fiilis lukea kirja uudestaan ja sehän toimii mainiosti vielä toisenkin kierroksen.
Mötley Crüe on aina tietoisesti hakenut tällaista imagoa, joten en lähde arvailemaan, paljonko on totta ja mikä on vaihtoehtoista totuutta. Kirja on silti erittäin viihdyttävä, jos tällainen kuvaus aiheeseen sopii.

“Otin juuri pienet juhlafiksit… Tiedän sanoneeni, että pidän näpit erossa roinasta, mutta tämä oli vain viimeinen jäähyväissuudelma… pelkkä pieni palkinto siitä, että olen päässyt irti herskasta, vai mitä?”
->
“..pitäisi varmaan tajuta olevansa hullu, kun kusettaa itseään omassa päiväkirjassaan.”

“Niinpä ostin vähän meksikolaista tervamaista heroiinia, jota aion vain poltella, kunnes palaan rundille. Jos vedän sitä vain kerran päivässä, se on sama kuin ottaisi iltapäiväbissen.”

“Kuolin kerran, mutta nyt voin paremmin.”

Sivuja 431

Hammurabin enkelit, Max Seeck

Hammurabin_enkelit

Tätä kirjaahan on jo kilvan kehuttu eri puolilla, niin pitihän se lukea tässä uutta Remestä ja Soininvaaraa odotellessa. Hyvää settiä edellisten vanavedessä ja jatkoa on jo tulossa. Niin ja irtosihan tällä Suomen dekkariseuran vuoden esikoisdekkari -kunniakirjakin.

Sivuja 414