Heroiinipäiväkirja, Nikki Sixx, Ian Gittins

HeroinDiaries

Tämä kirja tuli luettua jo heti vuonna 2008, koska kuulun kohderyhmään – siis musiikilliseen kohderyhmään. Nyt tuli fiilis lukea kirja uudestaan ja sehän toimii mainiosti vielä toisenkin kierroksen.
Mötley Crüe on aina tietoisesti hakenut tällaista imagoa, joten en lähde arvailemaan, paljonko on totta ja mikä on vaihtoehtoista totuutta. Kirja on silti erittäin viihdyttävä, jos tällainen kuvaus aiheeseen sopii.

“Otin juuri pienet juhlafiksit… Tiedän sanoneeni, että pidän näpit erossa roinasta, mutta tämä oli vain viimeinen jäähyväissuudelma… pelkkä pieni palkinto siitä, että olen päässyt irti herskasta, vai mitä?”
->
“..pitäisi varmaan tajuta olevansa hullu, kun kusettaa itseään omassa päiväkirjassaan.”

“Niinpä ostin vähän meksikolaista tervamaista heroiinia, jota aion vain poltella, kunnes palaan rundille. Jos vedän sitä vain kerran päivässä, se on sama kuin ottaisi iltapäiväbissen.”

“Kuolin kerran, mutta nyt voin paremmin.”

Sivuja 431

Hammurabin enkelit, Max Seeck

Hammurabin_enkelit

Tätä kirjaahan on jo kilvan kehuttu eri puolilla, niin pitihän se lukea tässä uutta Remestä ja Soininvaaraa odotellessa. Hyvää settiä edellisten vanavedessä ja jatkoa on jo tulossa. Niin ja irtosihan tällä Suomen dekkariseuran vuoden esikoisdekkari -kunniakirjakin.

Sivuja 414

Syvälle haudattu, Jarkko Sipilä

Syvalle_haudattu

Sipilä kirjoittaa realismidekkareita, joissa ei höpötellä tunteista eikä kotiasiat kiinnosta. Niissä selvitellään rikoksia. Ja kun tietämys on sitä tasoa kuin Sipilällä, niin hommahan rokkaa juuri niin kuin pitää.

Sivuja 259

Kakolan kalpea, Reijo Mäki

Kakolan_kalpea

Uusi Vares laittaa kesän käyntiin. Kirjan nimi viittaa olutmerkkiin, joka ilmestyy Vareksen suosiman ravintola Uuden Apteekin hanarivistöön. Ja oluttahan tässä kirjassa siemaillaan siihen tahtiin, että alkaa jo itsellekin maistua. Omasta mielestäni tämä oli jopa parempi kuin pari aiempaa Vares -kirjaa. Ei mene pahasti vikaan, jos tämän lukee.

Vares toimii aina – oluella tai ilman.

Sivuja 422

Undertaker – Kuolemantuomio, Marko Kilpi

Undertaker

Tätä kirjaa on kehuttu jo niin monessa paikassa, ettei mulla ole siihen enää mitään lisättävää. Kirjasarjan ensimmäinen osa. Tarina jatkuu seuraavassa kirjassa eli yksittäinen kirja ei ole oma kokonaisuus.

Jos tykkää lukea suomalaisia dekkareita, niin riittää, kun seuraa mitä CrimeTime- kustannus julkaisee. Tuntuu, että sieltä tulee timanttia koko ajan.

sivuja 335

Kilpimies, J.K. Tamminen

Kilpimies

Kilpimies on jatkoa Tammisen edelliselle Pasilan mies -kirjalle, jossa löyhästi ollaan Jari Aarnion tapauksen tunnelmissa. Tässä uudessa kirjassa ”Aarnio” eli Jouko Aro odottaa tuomiota vapaalla, eikä ole varsinaisesti mukana tapahtumissa.

Jo Pasilan miehessä hiukan vierastutti kerrontatyyli ja sama jatkuu Kilpimiehessä. Jotenkin lukija jää vähän irralleen tarinasta, kun tietoa ja dataa on niin paljon. Enemmänkin kyseessä on eräänlainen reportaasi tapahtumista.

Tapani Bagge ohjeistaa: ”Kun yksityiskohdat pitävät paikkansa, kokonaisuuden voi valehdella..” Tässä kirjassa yksityiskohtia on niin paljon, että kokonaisuus hukkuu niihin.

sivuja 246