Myrkky, Jari Aarnio, Vepe Hänninen

Myrkky

Tarinoilla on aina kaksi puolta. Tässä kirjassa tuodaan puolustuksen näkemyksiä esiin. Jos edes osa tämän kirjan väittämistä pitää paikkansa, niin ei ole kyllä suomalaisessa esitutkinnassa ja oikeuskäytännössä paljon hurraamista.

Luin aiemmin Keisari Aarnio -kirjan, joka oli asenteellinen teos Aarnion syyllisyyteen. Tämä tosin johtunee kirjoittajista – en kuitenkaan sitä silloin lukiessa tiennyt. Ihan pelkästään lukemisen kannalta Myrkky on paljon ”viihdyttävämpää” ajanvietettä.

Keisari Aarniossa Aarnio todettiin syylliseksi, kuten teki myös käräjäoikeus. Hovia istutaan kuitenkin vasta nyt. On huomioitava, että ns. ”savuavaa asetta” ei ole – ei sellaista, joka suoraan osoittaisi Aarnion syyllisyyden. On ”Saara”, jonka uskottavuus on kaikesta päätellen hyvin kyseenalainen. Sitten on paljon ”tolppatietoja”, joiden pohjalta voidaan kyllä päätellä erilaisia skenaarioita, mutta ei niistä voida aukottomasti todistaa mitään. Sekava tapaus. Tulipa hovista mitä tahansa, niin totuutta tästä asiasta tuskin koskaan saadaan tietää. Näinhän jo kävi Auerinkin tapauksessa.

”En olisi voinut koskaan uskoa, että asiat voivat mennä niin pitkälle ja pieleen, että tietolähteet paljastetaan valtamediassa ja lopulta käräjäoikeuden päätöksessä. Se on nyt totta ja tietolähdeverkosto Helsingissä on poispilattu ikiajoiksi ja aiheutettu korjaamatonta vahinkoa koko poliisin tiedustelutoiminnalle.” – Jari Aarnio

”Kun ylemmät tahot sekaantuvat esitutkintaan, valvova elementti ja kontrolli unohtuvat. Tullaan tilanteeseen, jossa tutkiva viranomainen valvoo itseään.”

Sivuja 341