Heroiinipäiväkirja, Nikki Sixx, Ian Gittins

HeroinDiaries

Tämä kirja tuli luettua jo heti vuonna 2008, koska kuulun kohderyhmään – siis musiikilliseen kohderyhmään. Nyt tuli fiilis lukea kirja uudestaan ja sehän toimii mainiosti vielä toisenkin kierroksen.
Mötley Crüe on aina tietoisesti hakenut tällaista imagoa, joten en lähde arvailemaan, paljonko on totta ja mikä on vaihtoehtoista totuutta. Kirja on silti erittäin viihdyttävä, jos tällainen kuvaus aiheeseen sopii.

“Otin juuri pienet juhlafiksit… Tiedän sanoneeni, että pidän näpit erossa roinasta, mutta tämä oli vain viimeinen jäähyväissuudelma… pelkkä pieni palkinto siitä, että olen päässyt irti herskasta, vai mitä?”
->
“..pitäisi varmaan tajuta olevansa hullu, kun kusettaa itseään omassa päiväkirjassaan.”

“Niinpä ostin vähän meksikolaista tervamaista heroiinia, jota aion vain poltella, kunnes palaan rundille. Jos vedän sitä vain kerran päivässä, se on sama kuin ottaisi iltapäiväbissen.”

“Kuolin kerran, mutta nyt voin paremmin.”

Sivuja 431