Lentävä lähtö, Jari Hemmilä

lentava_lahto

Juoksu ei ole päälajini. Satunnaiset juoksulenkit ovat alkaneet silti puuduttamaan; aina se sama lenkki, samalla vauhdilla. Ajattelin ottaa tänä vuonna edes pientä progressiota ja palauttelin mieleen juoksuharrastuksen perusteita – ihan kirjan kautta. Kaikkea ei tarvii opetella netistä, ettei mene liian monimutkaiseksi 🙂
Tässä kirjassa käydään läpi perusasioita, lähinnä aloittelevan juoksijan kannalta.

Ongelmani on päälaji eli kuntosali, jossa jalat on jo tuhottu erilaisilla laitteilla, ennen kuin pääsee edes lenkille. Näiden kahden lajin yhdistäminen vaatii vähän enemmän huomiota jalkojen palautumisen suhteen ja käytännössä jompaa kumpaa lajia pitää priorisoida, koska molempia ei voi tehdä samaan aikaan täysillä. Tähän dilemmaan tämä kirja tosin ei tuo ratkaisua, vaan saan keksiä sen onneksi ihan itse.

Joka vuosi minulle käy niin, että juokseminen loppuu kesäloman jälkeen ja alkaa uudestaan talvella, kun on huonot ja kylmät säät. Kevättä kohden sää ja kunto paranee, niin juoksukin tuntuu helpolta ja hauskalta… sikäli, kun se nyt koskaan on helppoa tai hauskaa – ainakaan tällaiselle kompuralle.

Sivuja 162

Erikoisjoukot iskevät ensimmäisinä, Markku Salomaa

erikoisjoukot

Kirjoittaja Markku Salomaa on valtiotieteen tohtori ja Euroopan sotahistorian dosentti.
Kirjassa käydään läpi eri maiden erikoisjoukkojen tilannetta ja toimintaa. Mukana paljon esimerkkejä historiallisista operaatioista.
Kirja on täynnä nippelitietoa miesvahvuuksista, laitteista ja aseista. Tiesittekö muuten, että Venäjän erikoisjoukoilla on käytössä digitaalisia Barer-satelliittilähetin-vastaanottimia, jotka tunnetaan merkillä R-438 ja laitteen lähetystaajuusalue on 5 859,75-5 860,25 MHz ja vastaanottotaajuusalue 3 634,75-3 625,25 MHz. Yhteysväli voi olla 3000 km ja lähetysteho on 25 W. No nyt sitten tiedätte.

Mukana on myös esittelyä maailman geopoliittisesta tilanteesta, joka ainakin minua kiinnosti kovasti.

sivuja 239

The Art of the Deal, Donald J. Trump, Tony Schwartz

art_of_the_deal

“I don´t do it for the money. I´ve got enough, much more than I´ll ever need. I do it to do it.” Näin alkaa tämä kirja.

Ensimmäisessä luvussa Trump kertoo “normaalista” työviikosta ja mitä sen aikana tapahtuu. Käytännössä Trump on puhelimessa. Muuten kirja koostuu Trumpin sen aikaisista diileistä, joita käydään läpi. Trumpin diilit tuossa vaiheessa olivat lähinnä rakennusurakoita Manhattanilla ja kasinoita Atlantic Cityssä.

Kirja on julkaistu 1987. Paljon on tapahtunut sen jälkeen. Pitää silti sanoa, että Trump on ollut hyvään aikaan 70—80-luvulla liikkeellä. Hän keskittyi ja uskoi Manhattanin kiinteistöihin, kun kaupunki ei muuten ollut kovassa nosteessa. New Yorkin rakentamisen sääntöviidakossa ei ole todellakaan voinut rakennella ihan minkälaisia torneja huvittaa. Melkoista politikointia ja vääntämistä. Se kun ei riitä, että omistaa maan tornin alla, vaan pitää vielä olla ilmaoikeudet.

Lopussa Trump vielä uhoaa rakentavansa Television Cityn. Nyt jälkiviisaana voidaan todeta, että sitä ei sitten tullut ja kaiken lisäksi West Side Yards ei ollut Trumpilta ihan se paras diili muutenkaan, vaikka ajatus oli varmasti loistava.

“But more often I will accept an invitation many months in advice, thinking the date is so far off that it will never arrive. When it does, I get mad at myself for having accepted in the first place. But then it´s usually too late to pull out.”

“I always go into the deal anticipating the worst. If you plan for the worst – if you can live with the worst – the good will always take care if itself.”

Sivuja 367

Suomen omistaja, Pentti Kouri

suomen_omistaja

Pentti Kourin kasvoja on maalailtu 80- ja 90-luvun vaihteen pankkikriisin ja kasinotalouden kankaalle. Näin yksinkertaista asia ei tietenkään ollut.
Kouri toi 80-luvulla isot kansainväliset sijoitukset Suomeen George Sorosin kanssa ja oli siinä edelläkävijä niin kuin monessa muussakin asiassa.
Olen lukenut tämän kirjan jo varmaan pari kertaa, mutta aina se vaan on yhtä hyvä. Henkilökohtaisesti olen aina arvostanut Kouria suuresti.
Olihan ne hurjia aikaa nuo kasinotalouden kuumat vuodet, ja savun hälvettyä oli minunkin asuntolainan korkoprosentti 14,5 🙂 On se varmaan ollut korkeampikin, mutta toi luku on ainakin jäänyt jostain paperista mieleen.

Kouri oli kaikkien aikojen merkittävimpiä suomalaisia taloustieteilijöitä ja taiteenkerääjiä.
Pentti Kouri menehtyi pitkään ja vaikeaan sairauteen 22.1.2009.

Kirja on kirjoitettu vuonna 1996.

“Kun SYP iski KOP:iin syksyllä 1987 ja KOP iski SYP:iin seuraavana talvena, kukaan ei vielä tiennyt asian todellista tilaa. Lassila ja Tiivola tiesivät. Mutta hekään eivät käsittäneet alussa, millaisen katastrofin he olivat laskeneet liikkeelle”

“1980-luvulla Kouri Capital oli Suomen kannattavin yritys, ja historiasta saa hakea toista esimerkkiä yrityksestä, joka lähti tyhjästä liikkeelle ja loi näin loistavan tuloksen vuosi toisensa jälkeen.”

“Hannes (Kulvik, toim. huom.) on niin kiero, sanoo Kalle, että koulussa meillä oli tapana sanoa, että kun Hannes kuolee ei tarvita ruumisarkkua eikä hautaa. Hannes ruuvataan maahan.”

“meille kävi selväksi, että pankissa (KOP, toim. huom.) ja ehkä laajemmaltikin talouselämän johdossa oli tehty päätös, että Kouri tuhotaan ja että Kouri uhrataan suurelle yleisölle, joka haluaa syntipukin Suomen talouden romahdukselle.”

“Lassilasta en ole varma. Mutta Markku Puntilasta, Mauno Koivistosta, Rolf Kullberista, Harri Holkerista ja Erkki Liikasesta olen varma. He tuhosivat Suomen talouden 80-luvun lopulla”

“Vakaan markan miehet aikaansaivat ensin holtittoman luottoekspansion ja ryhtyivät sitten sotaan itse luomaansa hirviötä vastaan. Ja kansa maksaa laskun.”

Sivuja 320

Paha kuu, Tapani Bagge

paha_kuu

Se on timanttista tekstiä aina kun Tapani Bagge on asialla. Tämä on Hämeenlinna Noir -sarjan toinen osa. En ole ensimmäistä osaa lukenut, mutta näin irrallisenakin toimi varsin hyvin. Kirja on muuten ilmestynyt vuonna 2003 ja samana vuonna menin töihin Hämeenlinnaan. Siellä tuli vanha Sotkakin tutuksi, mistä kirjan tarina lähtee liikkeelle. Se Sotkan työmaaruokala oli muuten aika karu paikka 🙂
Baggen teksti on niin viiltävän hyvää, että varauksetta voin suositellä tätä ja varmaan kaikkia niitä muitakin Baggen kirjoja, mitä en ole vielä lukenut.

“Jonna oli kuollut, ja se vitutti häntä suunnattomasti”

sivuja 196

Kun kukaan ei näe, Erkki Aurejärvi

kunkukaaneinae

Kirjailija Erkki Aurejärvi on tunnettu juristi ja siviilioikeuden emeritusprofessori. Teos on hänen ensimmäinen romaaninsa. Kirja tempaisee mukaansa heti ensimmäiseltä sivulta eikä tätä teosta halua käsistään laskea.

Tapahtumat alkavat vuodesta 1980, kun Kaivopuistosta löytyy nuoren naisen ruumis. Tarina etenee takaumien kautta vuodesta 1977 seuraten “niljakkaan” asianajaja Aarne Salmelaisen ja Kaivopuistosta löytyneen uhrin vaiheita Helsingin oikeussaleissa ja yksityiselämässä.

Kirjassa on läsnä melko vahva uskontokriittisyys. Minun maailmankuvaani se ei haittaa lainkaan, mutta jossain vaiheessa tämä alkoi olla jo vähän liian alleviivaavaa. Muuten on kyllä kaikki osat paikallaan loistavaan dekkariin.

Oli tämä kirja kyllä niin hyvä, että pitää antaa oikein vahva lukusuositus.

“Käytämme asiakkaidemme hyväksi kaikkia keinoja – myös laillisia.”

sivuja 400