Syvä uni, Raymond Chandler

syva%cc%88_uni

”Kello oli yhdentoista maissa aamulla, lokakuu puolivälissä, aurinko pilvessä ja vuoren juurella kohoavien kukkuloiden kirkkaus ennusti rankkasadetta. Minulla oli ylläni ruudinsininen puku, tummansininen paita, solmio ja taskunenäliina, mustat mokkakengät sekä mustat villasukat, joissa oli tummansiniset raidat. Olin siisti, puhdas, sileäleukainen ja selvä, ja minusta oli aivan samantekevää, tiesikö joku sen vai ei. Olin juuri sellainen kuin hyvin pukeutuneen yksityisetsivän pitääkin olla. Olin lähdössä tapaamaan neljää miljoonaa dollaria”.

Näin alkaa Chandlerin Syvä uni. On kyllä jäätävän hyvää tekstiä kautta linjan tämä Raymond Chandlerin esimmäinen Philip Marlowe -romaani. Ja varsin mutkikas palapelijuoni. Niin mutkikas, että kirjailija kompastui siihen kai itsekin…

… nimittäin kuka helvetti tappoi Sternwoodin autonkuljettaja Owen Taylorin? Edes Raymond Chandler ei tiedä sitä 🙂

Pari lainausta:

”Se oli tyttö. Hän oli parissakymmenissä, pienikokoinen ja hento, mutta hän näytti kestävältä”.

”Vainajat ovat raskaampia kuin särkyneet sydämet”.

”En välitä siitä, että te hienostelette minulle tai että te nautitte lounaanne suoraan viskipullosta. En välitä siitäkään, että te näytätte minulle säärenne. Ne ovat oikein mukavat sääret ja niihin on hauska tutustua. En välitä vaikka ette pidäkään minun käytöstavoistani. Ne ovat hyvin huonoja tapoja. Minä suren niitä pitkinä talvi-iltoina”.

sivuja 238