vaaran_vieha%cc%88tys

Kirjalta, joka maksaa 35 € olisin odottanut vähintään kovia kansia, enkä mitään pehmeäkantista. Isokokoinen pokkari sieltä kuitenkin postilaatikkoon kolahti.

Kirjassa on koottuna Baggen kirjoituksia vuosien varrelta. Olen itse nuorempana lukenut paljon (myös Baggen kirjoittamia) Jerry Cottoneita ja niistä tuli ne kuuluisat vanhat hyvät ajat väkisin mieleen 🙂 ”KP auttaa keskittymään”.

Varsin mielenkiintoista oli osuus ranskalaisista rikoskirjailijoista ja elokuvista. Tästä takertui väkisinkin lukulistalle pari kirjanmerkkiä.

Vahva tietopaketti dekkareihin ja viihdekirjallisuuteen.

Sivuja 332

valhe_small

Ostin tämän kirjan Kirjamessujen yhdestä antikvariaatista – ihan sen takia, että sen oli kirjoittanut Harri Nykänen. Päälikannen kuva kyllä liittyy tapaukseen, muttei mitenkään houkutellut lukemaan. Takana tosin lukee ”Päällyksen kuva: Rikosmuseon arkisto”.

Kyseessä on ”sukututkimusdekkari”; ei kyllä houkutellut sekään sen enempää tarttumaan kirjaan. Kun ei ollut tuossa muutakaan sopivaa kirjaa bufferissa, niin päätin sitten kuitenkin tähän tarttua. Johan se yllättikin positiivisesti ja olikin varsin menevä tarina. Mersumies ei pettänyt tälläkään kertaa.

Sivuja 320

syva%cc%88_uni

”Kello oli yhdentoista maissa aamulla, lokakuu puolivälissä, aurinko pilvessä ja vuoren juurella kohoavien kukkuloiden kirkkaus ennusti rankkasadetta. Minulla oli ylläni ruudinsininen puku, tummansininen paita, solmio ja taskunenäliina, mustat mokkakengät sekä mustat villasukat, joissa oli tummansiniset raidat. Olin siisti, puhdas, sileäleukainen ja selvä, ja minusta oli aivan samantekevää, tiesikö joku sen vai ei. Olin juuri sellainen kuin hyvin pukeutuneen yksityisetsivän pitääkin olla. Olin lähdössä tapaamaan neljää miljoonaa dollaria”.

Näin alkaa Chandlerin Syvä uni. On kyllä jäätävän hyvää tekstiä kautta linjan tämä Raymond Chandlerin esimmäinen Philip Marlowe -romaani. Ja varsin mutkikas palapelijuoni. Niin mutkikas, että kirjailija kompastui siihen kai itsekin…

… nimittäin kuka helvetti tappoi Sternwoodin autonkuljettaja Owen Taylorin? Edes Raymond Chandler ei tiedä sitä 🙂

Pari lainausta:

”Se oli tyttö. Hän oli parissakymmenissä, pienikokoinen ja hento, mutta hän näytti kestävältä”.

”Vainajat ovat raskaampia kuin särkyneet sydämet”.

”En välitä siitä, että te hienostelette minulle tai että te nautitte lounaanne suoraan viskipullosta. En välitä siitäkään, että te näytätte minulle säärenne. Ne ovat oikein mukavat sääret ja niihin on hauska tutustua. En välitä vaikka ette pidäkään minun käytöstavoistani. Ne ovat hyvin huonoja tapoja. Minä suren niitä pitkinä talvi-iltoina”.

sivuja 238

maltan_haukka_small

En halua lainata kirjoja, koska haluan ne itselleni omaan kirjahyllyyn. En halua lukea pokkareita, vaan sidottuja niteitä. Nyt tuli polttava tarve lukea jotain klassista dekkaria ja oli mentävä kirjastoon lainaamaan se pokkari, kun ei muuta ollut tarjolla tähän hätään. Onhan toi klassisen kovaa tavaraa. Toki tämä elokuva on nähty monta kertaa. Toisaalta, kun katoin elokuvan nyt uudestaan heti kirjan lukemisen jälkeen, niin elokuvan juoni vaikutti jotenkin sekavalta 🙂 Kirja on jälleen parempi kuin elokuva. Ja Humphrey Bogart on Sam Spade. Vähän niin kuin Reini on Vares. Tosin Bogart on Spaden lisäksi myös Marlowe. Voisiko siis Reini olla myös Hautalehto..

Kovin tarkkaan ne kuitenkin osasi arvioida toisten ikää kirjassa:
”Iältään noin 36 vuotias”.
”Hän oli iältään kahdenkymmenen tai kahdenkymmenenyhden”.

Sivuja 231 (pokkari)

PS. Tätä kuuluisaa lausetta: ”Stuff that dreams are made of” ei kirjassa kuitenkaan ole, vaan Bogart sanoo sen ainoastaan elokuvassa.stuffthatdreamsaremadeof