Syvälle haudattu, Jarkko Sipilä

Syvalle_haudattu

Sipilä kirjoittaa realismidekkareita, joissa ei höpötellä tunteista eikä kotiasiat kiinnosta. Niissä selvitellään rikoksia. Ja kun tietämys on sitä tasoa kuin Sipilällä, niin hommahan rokkaa juuri niin kuin pitää.

Sivuja 259

Kakolan kalpea, Reijo Mäki

Kakolan_kalpea

Uusi Vares laittaa kesän käyntiin. Kirjan nimi viittaa olutmerkkiin, joka ilmestyy Vareksen suosiman ravintola Uuden Apteekin hanarivistöön. Ja oluttahan tässä kirjassa siemaillaan siihen tahtiin, että alkaa jo itsellekin maistua. Omasta mielestäni tämä oli jopa parempi kuin pari aiempaa Vares -kirjaa. Ei mene pahasti vikaan, jos tämän lukee.

Vares toimii aina – oluella tai ilman.

Sivuja 422

Undertaker – Kuolemantuomio, Marko Kilpi

Undertaker

Tätä kirjaa on kehuttu jo niin monessa paikassa, ettei mulla ole siihen enää mitään lisättävää. Kirjasarjan ensimmäinen osa. Tarina jatkuu seuraavassa kirjassa eli yksittäinen kirja ei ole oma kokonaisuus.

Jos tykkää lukea suomalaisia dekkareita, niin riittää, kun seuraa mitä CrimeTime- kustannus julkaisee. Tuntuu, että sieltä tulee timanttia koko ajan.

sivuja 335

Kilpimies, J.K. Tamminen

Kilpimies

Kilpimies on jatkoa Tammisen edelliselle Pasilan mies -kirjalle, jossa löyhästi ollaan Jari Aarnion tapauksen tunnelmissa. Tässä uudessa kirjassa ”Aarnio” eli Jouko Aro odottaa tuomiota vapaalla, eikä ole varsinaisesti mukana tapahtumissa.

Jo Pasilan miehessä hiukan vierastutti kerrontatyyli ja sama jatkuu Kilpimiehessä. Jotenkin lukija jää vähän irralleen tarinasta, kun tietoa ja dataa on niin paljon. Enemmänkin kyseessä on eräänlainen reportaasi tapahtumista.

Tapani Bagge ohjeistaa: ”Kun yksityiskohdat pitävät paikkansa, kokonaisuuden voi valehdella..” Tässä kirjassa yksityiskohtia on niin paljon, että kokonaisuus hukkuu niihin.

sivuja 246

Rahan ruhtinaat, Joris Luyendijk

Rahan_ruhtinaat

Antropologinen tutkimusmatka Lontoon finanssimaailman todellisuuteen.

Joris Luyendijk on hollantilainen toimittaja ja antropologi, joka lähti The Guardianin -lehden toimeksiannosta tutkimaan finanssimaailmaa sekä vuoden 2008 romahduksen syitä ja seurauksia.
Kirja koostuu Luyendijkin haastatteluista, joita hän kävi rahoitusalalla toimivien henkilöiden kanssa. Haastattelut on tehty nimettöminä, koska alalla vallitsee vaikenemisen laki.

Koska 2008 romahduksen jälkeen ei ole korjattu syitä (esim. käänteiset kannustimet) vaan oireita, niin seuraava romahdus on vain ajan kysymys.

“Kun pankit ovat listautuneet pörssiin ja niistä on tullut liian suuria kaatumaan, riskinottajat eivät enää ole riskin kantajia. Sen myötä risk & compliance -osaston rooli on muuttunut oleellisesti. Aiemmin se edusti osakkaita, joilla oli perusteltu syy pelätä katastrofaalisia tappioita. Siksi sillä oli valtaa. Nykyjärjestelmässä risk & compliance palvelee tyynnyttelemällä osakkeenomistajia, valvojia ja veronmaksajia – sillä nykyisin he kantavat todelliset riskit.”

“Aina joskus minusta tuntuu, että rahoitusmaailma reagoi kriisiin aivan kuin moottoripyöräilijä vähältä piti -tilanteeseen. Ensin veressä on huima adrenaliinipurkaus, kun onnettomuudelta vältyttiin, ja sitä seuraa valtava shokki, kun tajuaa miten olisi voinut käydä. Mutta matka jatkuu, ja sitä mukaa kun tapahtumapaikka pienenee taustapeilissä, alkaa uskotella itselleen, ettei mitään hätää oikeastaan ollutkaan. Muistot hämärtyvät, ja asioita alkaa jopa tallentua muistiin väärin – eihän se oikeastaan ollut edes lähellä…”

“Mutta tässä sitä ollaan: nyt kaikki on taas business as usual. Enää ei ajatella, että ’tämä oli viedä meidät tuhoon’. Nyt ajatellaan: ’Tästäkin selvittiin.’”

Suomentanut Mari Janatuinen
Sivuja 264

Keisari Aarnio, Minna Passi, Susanna Reinboth

Keisari_Aarnio

On se vaan aika uskomaton tarina. Jos joku olisi kirjoittanut tästä romaanin, olisi se varmaan siirtynyt suoraan kustantajan Trash-arkistoon epäuskottavana. Ja mitä kaikkea Aarnio on oikeasti näiden vuosien aikana touhunnut…

Kirja ei tämän enempää esittelyjä kaipaa. Jos aihe kiinnostaa vähääkään, on syytä lukea tämä kirja.

Aarnion tapauksesta on tekeillä myös tv-sarja.

“…olisin toivonut, että tutkinnassa olisi tullut jotain Aarnion syyttömyyttä tukevaa.”

Sivuja 385

Vakaasti harkiten, Seppo Jokinen

Vakaasti_harkiten

Kun Suomen dekkarikirjallisuuden A-sarjasta tulee uutta materiaalia ulos, niin ei silloin enää liitytä mihinkään varausjonoon, vaan tilataan tuotteet ennakkoon.

Seppo Jokisen uutuus lähtee liikkeelle, kun uimarannalta löytyy mies naskali niskassa. Nopeasti sitten löytyykin oletettu epäilty. Lukijalle tämä epäilty tosin jo tuli selväksi ennen komisario Koskista. Tilanne kuitenkin mutkistuu ja Koskisen kesälomakin saa lopun kesken kaiken. Onko telkien takana sittenkin väärä mies?

Perusvarmaa laatukamaa, joka ei petä lukijaansa. Tykkäsin tästä jopa enemmän kuin Jokisen edellisestä Rahtarista.

Yksi epäkohta kirjassa kuitenkin on: vankilan kuntosalilla käytetyt painot ovat kovasti alimitoitetut liikkeisiin nähden 🙂

“Myrtsi keräsi kokoon kaikki ihmisen rippeet mitä hänestä enää jäljellä oli. Hän hidasti askeltaan, heilautti ystävällisesti kättään ja pakotti suustaan kaksi lausetta. Umpivalheita kumpikin.”

Sivuja 365