Huhtikuun hiipuva rakkaus, JP Koskinen

huhtikuu

Koskisen Murhan vuosi -sarjan neljäs osa. Jos tykkää dekkareista, on syytä pitää tämä sarja lukulistalla. Jos et ole sarjaan vielä tutustunut, niin varmasti et pety. Suosittelen. Toukokuuta odotellessa…

”Muistin, kuinka olimme pieninä talsineet Johannan kanssa mummolasta kauppaan ostamaan jäätelöä. Nyt lähikauppaa ei ollut ja jäätelökin oli kai epäterveellistä.”

Sivuja 279

Viimeinen vartio, Stephen King

Viimeinen_varto

Viimeinen vartio on Kingin Mersumies-trilogian viimeinen osa. Koska olin lukenut kaksi aikaisempaa, niin katsoin olevani pakotettu tarttumaan myös tähän. Ongelmana oli ennakkotieto, että kolmas osa sisältää yliluonnollisia aspekteja, joita tässä sarjassa ei pitänyt (ainakaan mun mielestä) olla.

No, ehkä tämä yliluonnollisuus oli kuitenkin vielä juuri sulatettavissa… tai no en osaa vielä ihan varmasti sanoa, kun en ole sitä kokonaan sulattanut. Koska Viimeinen vartio on tavallaan suoraa jatkoa trilogian ensimmäiselle osalle, jää toinen osa (Etsivä löytää) kokonaisuudessa vähän irtonaiseksi. Näin ollen koko trilogiasta jäi vähän ontto fiilis.

Mutta kaikki kirjat oli toki varsin mainioita ja onhan tuo King timantinkova kirjoittaja.

Sivuja 400

The Supermen, Charles J. Murray

The_Supermen

Ensimmäiset ”kovalevyt” kehitettiin 1947 ja ne olivat pesukoneen kokoisia magneettirumpuja, joiden pyörimisnopeus oli 9 min/kierros. Ne tallensivat 10 bittiä/s, mutta niiden tekniikka oli periaatteessa samaa kuin nykyisin. Nykyaikaisen palvelimen kovalevy rallattaa sen 15.000 kierrosta/min, jos sitä ei ole jo korvattu ssd:llä.

Supertietokoneiden historia on mielenkiintoista (ainakin minun mielestä) ja siihen liittyy erottamattomana osana Seymour Cray, joka oli tekemässä kovimpia koneita 50-luvun alusta aina 90-luvulle. Supertietokoneet oli kovassa käytössä kylmän sodan aikana eikä niitä saanut aluksi edes myydä ”vihollisvaltioille”, koska ne mahdollistivat ydinaseen kehittelyä.

Ensin Cray työskenteli ERA:ssa ja sen jälkeen hän oli luomassa Control Datalla koneita, CDC 1604 ja CDC 6600. Control Data oli aikoinaan todella iso tekijä, mutta sittemmin se on painunut unohduksiin. Pienenä kuriositeettina voisi mainita, että  ensimmäisessä Die Hard -elokuvassa on konehuoneessa Control Datan -laitteita.

Sen jälkeen Cray perusti oman Cray Research -yrityksen, josta valmistui legendaariset Cray-1 ja Cray-2 -koneet, jossa jälkimmäisessä oli nestejäähdytys. Craylla työskenteli myös guru Steve Chan, joka suunnitteli MP-sarjaa. Chen lähti, kun MP-sarja lakkautettiin ja perusti oman Supercomputer Systems Incorporated -yrityksen IBM:n tuella. Sen piti valmistaa SS-1 -kone, mutta firma meni konkurssiin ennen sen valmistumista 1993.

Seymour Cray puolestaan lähti omasta firmastaan ja perusti Cray Computer Corporation´n jatkamaan Cray-3 -koneen kehitystä, kun emofirmassa loppuivat rahat. Cray-3 oli lopulta kuitenkin floppi, koska sen kehitys oli vienyt liikaa rahaa ja aikaa. Kun kone lopulta valmistui, sitä toimitettiin vain yksi kappale  – ja sekin oli enemmän ja vähemmän prototyyppi. Samaan aikaan alkoivat yleistyä ns. nykyaikaiset supertietoneet, joissa tehot revittiin isosta määrästä pieniä prosessoreita eikä enää massiivisia isoja keskusyksiköitä tarvittu. CCC meni lopulta konkurssiin 1995.

Apple käytti aikoinaan Crayn supertietokonetta suunnitellessaan uutta Macintoshia. Seymour Cray taas käytti Applen-laitteita suunnitellessaan Cray-3 konetta.

Seymour Cray perusti vielä 1996 SRC Computers -firman rakentamaan uutta nykyaikaista rinnakkaisiin mikroprosessoreihin perustuvaa superkonetta, johon oli suunnitteilla 512 Intel-prosessori.

Cray kutenkin kuoli 5.10.1996 auto-onnettomuudessa. Useamman yrityskaupan jälkeen Crayn supertietokoneet toimivat edelleen.  TOP500-listalla (marraskuu 2017) – jossa listataan maailman nopeimmat tietokoneet – Crayn XC50 (Piz Daint) on sijalla 3. Ja mitä linuxiin tulee, niin sehän pyörii näissäkin koneissa.

Kirja on vuodelta 1997.

Sivuja 220

 

Just for fun, Linus Torvalds & David Diamond

Just_for_fun

Kirja on julkaistu vuonna 2001. Hankin sen heti tuoreeltaan. Linuxin tarinahan on varmasti kaikille aiheesta kiinnostuneille tuttu. Jos tietokoneet ei kiinnosta, niin tuskin tämäkään tarina. Linux on vuoden 2001 jälkeen vallannut aseman lähes kaikkialla, paitsi työpöydillä. Kirjassaan Linus itse tosin maalaili:
”Eikä elämäni tarkoitus ollut desktop-markkinoiden valtaaminen. (Niinhän tulee väistämättä käymään, mutta se ei ikänä ole ollut päämääräni).”
Maailma oli aika erilainen vuonna 2000, kun kirja on kirjoitettu. Linux oli kova juttu. Nokia myös. Apple taas ei siinä kohtaa ollut oikein mikään juttu. Nyt on toisin.

slack305b35d

redhat515b25d

Itse tutustuin ensimmäisen kerran Linuxiin Slackware 3.0 versiolla (Kernel 1.2.13) vuonna 1996. Sen jälkeen on tullut kikkailtua Linuxilla enemmän ja vähemmän… viime aikoina vähemmän. Mutta nyt vaihteeksi innostuin. Ja pitihän tämä lukea uudestaan.

Linus ei turhia kainostele:
”Löysin ohjelmavirheen, koska kirjoittamani ohjelma ei toiminut. Kirjoittamani koodi on aina virheetöntä. Siksi tiesin, että virheen täytyi olla jossakin muualla.”

Sivuja 279

 

Salajuoni, Luke Harding

Salajuoni

Tämä kirja on kuin lukisi kansainvälistä vakoojaromaania. Sillä erotuksella, että kyseessä ei ole romaani vaan tietokirja. Toki kirjassa on vahvistamatontakin tietoa ja puhdasta arvailua, mutta harvinaisen kovaa kamaa siitäkin huolimatta. Tutkimukset asian ympärillä siis jatkuvat ja saa nähdä kuinka pitkälle niissä päästään. Watergate on tämän rinnalla varsin kevyt tapaus – jos siis kirjassa esitetty pitää edes vähänkään paikkansa.

”Varsinaisella totuudella ei ollut merkitystä. Merkitystä oli vain Kremlin ”suvereenilla” versiolla totuudesta.”

”..hamiltonilainen (Alexander Hamilton) katsontakanta perustui faktoihin, hyväksyi nöyrästi asioiden monitahoisuuden ja kunnioitti todisteita. Yksikään näistä ajatuksista ei pätenyt Trumpin Valkoiseen taloon.”

”Trumpia kiinnostaa ensisijaisesti pitää huolta omista eduistaan. Ne eivät välttämättä käy yksiin maan edun kanssa.”

Sivuja 344

Vastustamaton, Adam Alter

Vastustamaton

”mikä tahansa kokemus voi olla addiktiivinen, jos se näyttää helpottavan psykologista stressiä”

Kirjan alaotsikko ”Miksi emme pysty lopettamaan tsekkaamista, scrollaamista, klikkaamista ja seuraamista” antoi ymmärtää, että kyseessä olisi enemmänkin sosiaalisen median koukuttavuuteen paneutuva teos, mutta pääasiassa kyse olikin yleisen tason käyttäytymisaddiktioista. En siis saanut tästä kirjasta vielä innostusta deletoida Facebook- ja Instagram-tilejä, vaikka olinkin siihen varautunut.

Aika kallis kirja pehmeäkantiseksi. Oikolukukin on tainnut jäädä tekemättä, kun oli niin paljon kielioppivirheitä.

Sivuja 253