Jano, Jo Nesbø

Jano

Tämä oli ensimmäinen Harry Hole -romaani, jonka luin. Itseasiassa ensimmäinen Nesbø, jonka olen lukenut. Näin ollen ei ollut mitään aiempaa vertailupohjaa.

Eikä se ihan yllätyksenä tullut, että tämähän oli vallan mainiota dekkarikamaa. Ehkä lopun mahtipointisuus oli vähän enemmän Hollywoodia kuin Osloa. Pieni cliffhangerikin sinne loppuun piti vielä jättää, ikään kuin en olisi jo muutenkin ollut vakuuttunut, että seuraava osa lähtee heti hankintaan, jos ja kun sellainen joskus tulee.

Sivuja 534

Guns N´ Roses – Viimeiset jättiläiset, Mick Wall

gunsnroses_book

Mulla on aika pitkä historia tämän bändin suhteen ja levyhyllystä löytyy vinyylinä Appetite for Destruction ja vielä alkuperäisillä kansilla, jotka sittemmin kiellettiin.
Kirja perustuu paljolti kuulopuheisiin ja huhuihin; siis siltä osin kuin kirjailijalla ei ole asioista tietoa. Voinen lisätä oman varman huhun, jonka kuulin sisäpiiristä: Mick Wall on tavannut Axlin varmaan viimeksi joskus 1990.

No, eipä tuo nyt tätä lukukokemusta lopultakaan häirinnyt. Kun tämä oli tiedossa, niin kyseessähän oli ihan viihdyttävä kirja. Ja onhan GNR epäilemättä tällä hetkellä maailma isoin rockbändi, joten kyllä siitä kelpaa jotain lukaistakin.

 

Sivuja 562

Heroiinipäiväkirja, Nikki Sixx, Ian Gittins

HeroinDiaries

Tämä kirja tuli luettua jo heti vuonna 2008, koska kuulun kohderyhmään – siis musiikilliseen kohderyhmään. Nyt tuli fiilis lukea kirja uudestaan ja sehän toimii mainiosti vielä toisenkin kierroksen.
Mötley Crüe on aina tietoisesti hakenut tällaista imagoa, joten en lähde arvailemaan, paljonko on totta ja mikä on vaihtoehtoista totuutta. Kirja on silti erittäin viihdyttävä, jos tällainen kuvaus aiheeseen sopii.

“Otin juuri pienet juhlafiksit… Tiedän sanoneeni, että pidän näpit erossa roinasta, mutta tämä oli vain viimeinen jäähyväissuudelma… pelkkä pieni palkinto siitä, että olen päässyt irti herskasta, vai mitä?”
->
“..pitäisi varmaan tajuta olevansa hullu, kun kusettaa itseään omassa päiväkirjassaan.”

“Niinpä ostin vähän meksikolaista tervamaista heroiinia, jota aion vain poltella, kunnes palaan rundille. Jos vedän sitä vain kerran päivässä, se on sama kuin ottaisi iltapäiväbissen.”

“Kuolin kerran, mutta nyt voin paremmin.”

Sivuja 431

Hammurabin enkelit, Max Seeck

Hammurabin_enkelit

Tätä kirjaahan on jo kilvan kehuttu eri puolilla, niin pitihän se lukea tässä uutta Remestä ja Soininvaaraa odotellessa. Hyvää settiä edellisten vanavedessä ja jatkoa on jo tulossa. Niin ja irtosihan tällä Suomen dekkariseuran vuoden esikoisdekkari -kunniakirjakin.

Sivuja 414

Syvälle haudattu, Jarkko Sipilä

Syvalle_haudattu

Sipilä kirjoittaa realismidekkareita, joissa ei höpötellä tunteista eikä kotiasiat kiinnosta. Niissä selvitellään rikoksia. Ja kun tietämys on sitä tasoa kuin Sipilällä, niin hommahan rokkaa juuri niin kuin pitää.

Sivuja 259